nopea paivitys irkutskista ennen junan lahtoa...
Saavuimme irkutskin takatalveen lauantai aamuna; harmaa pilvikeli ja rantaa, lampomittari naytti plus kahta. pikku silmut tai hiirenkorvat tosin paljastivat, etta lampimampaakin oli ollut. rajamuodollisuudet mongolia-venaja-rajalla kestivat vain reilut seitseman tuntia, joten olimme kai aika onnekkaita...silti kielimuurin takia olimme ymmartaneet hieman vaarin junamatkan keston, joka oli ajatellun noin reilun kahdenkymmenen tunnin sijasta noin 30 eli vietimmekin kaksi yota junassa. matka oli silti rattoisa, koska jaoimme hytin kahden varsin puheliaan ja ystavallisen singaporelaisen kanssa shakkia ja monopolia pelaillen.
hostellimme irkutskissa on ollut todella mahtava, homestay ja todella ystavallisia venalaisia nuoria hostaamassa. ensimmaisena paivana kuuma vesi oli poikki, joten etsimme paikallisen banjan, jossa kylpea. paikka oli taynna venalaisia lauantaisaunojia, mutta se poikkesi suomalaisesta siten, etta loylytila oli todella kuuma ja kostea ja siella kuuluu viettaa vain muutama minuutti koivuvihdalla itseaan laimaytellen (tosin naisten puolella mikaela todisti eraan rautamummon paiskovan itseaan havuvihdalla..). banjan jalkeen jatkoimme palelua kaupungin vihlovassa rannassa kiroillen, koska lampimat vaatteet jaivat suomeen, eika mongoliasta loytynyt mitaan budjettitavaraa (itse sain mukaan vain villapaidan ja nahkahanskat, nomadeilla oli hauskaa nauraa kangaslenkkareilleni omissa nahkabuutseissaan). seuraavana paivana otimme bussin baikalille ja siella vietimme yon ja seuraavan paivan. todella kaunis paikka kirkkaine vesineen, lumihuippuvuorineen ja eramaineen - mutta tahan vuodenaikaan viela todella kylma, kun tuuli kay vuorilta, mutta mita olisi siperia ilman pienta palelua? niinpa mekaan emme tehneet mitaan pitkia vaelluksia, vaan nautimme paikallisista kalaherkuista, jotka ovat suht halpoja (kokonainen siikaa muistuttava savustettu puolen kilon kala maksaa noin kaksi ja puoli euroa, soimme kuusi). palatessamme irkutskiin todistimme kesan paluuta, paiva lamotilat kiepuvat taas kahdenkympin paremmalla puolella ja hiirenkorvat kasvacat silmissa, aika suomalainen kevat!
nyt suuntaamme kolmenkymmenen tunnin etapille paamarana tomsk - siperialaisen pitsipuuarkkitehtuurin mekka, aivan keskella venajaa. siella pari yota ja sitten moskovaan.
maanantai 24. toukokuuta 2010
perjantai 21. toukokuuta 2010
korta fiilisar fran sibirien
Privjet kamrater, en halsning fran granntanten Moder Ryssland!
Ulanbator var en mysig stad och hade en mystisk charm over sig, trots den karga sovjetprageln. mongolien overlag ett intressant land som lyckats bevara mycket av den traditionella nomadlivsstilen, ganska opaverkade av vasterlandets frestelser. vyern, med kullar, floder och grasslatter var valdigt vackra men ganska trakiga i langden, jag tror att man som finlandare, van med ganska sa mangsidig natur, efter en stund skulle bli le pa enformigheten. det som jag fann speciellt spannande var de vilda hastarna, i mongolien finns det 13 hastar pa en manniska!!!
Vi borjar narma oss hem nu. Efter att ha susat genom Sibirien 2 natter nu, ar vi antligen har hos grannen, moder Ryssland. Det var en lange vantad stund, da de endast 8 timmar langa gransformaliteterna mellan mongolien och ryssland var over och vi antligen kunde celebrera det faktum att det endast ar en grans som skiljer oss och hem at (vi oppnade en mental skumppaflaska, vid nasta grans ar det champagne som galler). myrorna i byxorna blir allt fler och fler for varje kilometer vi narmar oss finland. varlden borjar sa smaningom bli passlig for kapu igen, anda sedan indonesien har han varit for stor for bussar, bilar, sangar, djungeln, dorrar mm.. mm.. men de har rysslanningarna borjar vara av samma vikingastorlek som vi finnar :). som kupesallskap i taget hade vi tva singaporeaner, som vi nu spenderat nagra dagar med har i irkutsk och listvyanka (vid baikal sjon). jag har haft lustigt at nar de varit sa radda for de "stora" rysslanningarna; har aldrig tankt pa att det inte endast e vi som tycker att asiater ar sma, utan att det ju faktiskt innebar att de uplever oss som ganska stora, lustigt! det var rolig omvaxling att se pa ocksa nan annans ansikte an varandras men de bekraftade ocksa vara aningar om folk uppvuxna i singapore: de var verkligen blasta och blaogda, uppvuxna i en bubbla, de visste valdigt lite om hur varlden ligger och mangen misar som ryms i den. samtidigt var de sa separerade fran naturen som en manniska kan vara plus att de helt a allvar tyckte att var ryska host maste vara en masterkock da hon bjod pa kokt potatis och en enkel sallad.och kulturlosa, nar vi kunde beratta om bade ryska och finska traditioner av alla de slag verkar singaporeaner inte ha nagon egen kultur eller egna traditioner over huvudtaget.
det kanns bra att vara i sibirien nu, det var ju lite malet med hela resan.. men skulle en resa till sibirien vara komplett utan frysande och flunsa? vi har varit utrustade for hetta och solsken, ej for sno, slask och minusgrader. nu antligen har varen kommit igang har ocksa och vi tror att vi inte behover frysa mera. har i irkutsk badade vi bastu for forsta gangen pa laaange.. den ryska banyan ar ganska lik var bastu, men hetare och fuktigare. och om det ar mojligt sa ar ryssarna annu hardare bastubadare an vi finlandare, de spenderar timvis dar, skrubbar och polerar, tvattar och badar, dricker ol och ater emellan, tills de skiner och blanker!
vi gjorde en kort utflykt over en natt till byn listvyanka vid baikal sjon. det var en ganska tyst inte sa handelserik stad. det var skont att ata harliga varmrokta omuler (en fisksort som endast lever har, paminner om sik, suermumsigt) vid stranden och se pa de snotackta bergen pa stranden mittemot och bara flanera lite i solskener och ta det lugnt. det borjar vara det skedet av resan att jag int riktigt kan ta stress, hets och motgangar, vill bara att allt ska ga latt och lugnt till.. vilket ej ar sagt nar man skall ha och gora med ryska biljettforsaljartanter. tyranniska javlar!
vyerna fran tagfonstret har varit fantastika, sibirien ar verkligen statligt och mycket vackert: det har varit roligt att fran tagfonstret folja med hur naturen, husen, manniskorna blir allt familjarare och vi borjar kanna oss hemma igen. butikshyllorna ser inte heller langre sa konstiga ut och vi njuter av morka brod och tomat och gurka.
om ett par timmar fortsatter vi mot den lilla sibiriska staden tomsk, varifran vi har den langsta tagresan framfor oss, 56 timmar till moskva. sen st.petersburg. sen helsingfors.
puss och hej leverpastej!
Ulanbator var en mysig stad och hade en mystisk charm over sig, trots den karga sovjetprageln. mongolien overlag ett intressant land som lyckats bevara mycket av den traditionella nomadlivsstilen, ganska opaverkade av vasterlandets frestelser. vyern, med kullar, floder och grasslatter var valdigt vackra men ganska trakiga i langden, jag tror att man som finlandare, van med ganska sa mangsidig natur, efter en stund skulle bli le pa enformigheten. det som jag fann speciellt spannande var de vilda hastarna, i mongolien finns det 13 hastar pa en manniska!!!
Vi borjar narma oss hem nu. Efter att ha susat genom Sibirien 2 natter nu, ar vi antligen har hos grannen, moder Ryssland. Det var en lange vantad stund, da de endast 8 timmar langa gransformaliteterna mellan mongolien och ryssland var over och vi antligen kunde celebrera det faktum att det endast ar en grans som skiljer oss och hem at (vi oppnade en mental skumppaflaska, vid nasta grans ar det champagne som galler). myrorna i byxorna blir allt fler och fler for varje kilometer vi narmar oss finland. varlden borjar sa smaningom bli passlig for kapu igen, anda sedan indonesien har han varit for stor for bussar, bilar, sangar, djungeln, dorrar mm.. mm.. men de har rysslanningarna borjar vara av samma vikingastorlek som vi finnar :). som kupesallskap i taget hade vi tva singaporeaner, som vi nu spenderat nagra dagar med har i irkutsk och listvyanka (vid baikal sjon). jag har haft lustigt at nar de varit sa radda for de "stora" rysslanningarna; har aldrig tankt pa att det inte endast e vi som tycker att asiater ar sma, utan att det ju faktiskt innebar att de uplever oss som ganska stora, lustigt! det var rolig omvaxling att se pa ocksa nan annans ansikte an varandras men de bekraftade ocksa vara aningar om folk uppvuxna i singapore: de var verkligen blasta och blaogda, uppvuxna i en bubbla, de visste valdigt lite om hur varlden ligger och mangen misar som ryms i den. samtidigt var de sa separerade fran naturen som en manniska kan vara plus att de helt a allvar tyckte att var ryska host maste vara en masterkock da hon bjod pa kokt potatis och en enkel sallad.och kulturlosa, nar vi kunde beratta om bade ryska och finska traditioner av alla de slag verkar singaporeaner inte ha nagon egen kultur eller egna traditioner over huvudtaget.
det kanns bra att vara i sibirien nu, det var ju lite malet med hela resan.. men skulle en resa till sibirien vara komplett utan frysande och flunsa? vi har varit utrustade for hetta och solsken, ej for sno, slask och minusgrader. nu antligen har varen kommit igang har ocksa och vi tror att vi inte behover frysa mera. har i irkutsk badade vi bastu for forsta gangen pa laaange.. den ryska banyan ar ganska lik var bastu, men hetare och fuktigare. och om det ar mojligt sa ar ryssarna annu hardare bastubadare an vi finlandare, de spenderar timvis dar, skrubbar och polerar, tvattar och badar, dricker ol och ater emellan, tills de skiner och blanker!
vi gjorde en kort utflykt over en natt till byn listvyanka vid baikal sjon. det var en ganska tyst inte sa handelserik stad. det var skont att ata harliga varmrokta omuler (en fisksort som endast lever har, paminner om sik, suermumsigt) vid stranden och se pa de snotackta bergen pa stranden mittemot och bara flanera lite i solskener och ta det lugnt. det borjar vara det skedet av resan att jag int riktigt kan ta stress, hets och motgangar, vill bara att allt ska ga latt och lugnt till.. vilket ej ar sagt nar man skall ha och gora med ryska biljettforsaljartanter. tyranniska javlar!
vyerna fran tagfonstret har varit fantastika, sibirien ar verkligen statligt och mycket vackert: det har varit roligt att fran tagfonstret folja med hur naturen, husen, manniskorna blir allt familjarare och vi borjar kanna oss hemma igen. butikshyllorna ser inte heller langre sa konstiga ut och vi njuter av morka brod och tomat och gurka.
om ett par timmar fortsatter vi mot den lilla sibiriska staden tomsk, varifran vi har den langsta tagresan framfor oss, 56 timmar till moskva. sen st.petersburg. sen helsingfors.
puss och hej leverpastej!
torstai 20. toukokuuta 2010
P.S.
Unohtui eilen mainita, etta blogipaivityksia ei viimeaikoina ole juuri herunut, koska aikataulut ja nettimahdolisuudet eivat aina ole oikein kohdanneet ja viimein kiinassa emme paasseet blogisivulle lainkaan (monista muista sivuista puhumattakaan). Kannykatkaan eivat viela toimi, mutta luulisimme, etta tilanne paranee, kun ylitamme venajan rajan ensi yona.
torstai 6. toukokuuta 2010
Vietnam - Hong Kong - Kiina - Mongolia
terveiset Ulan Batorista, seuraavassa viimeinen kuukausi pahkinankuoressa - aukot voimme tayttaa sitten Suomessa...
Mekong Deltasta suuntasimme Etela-Vietnamin entiseen paakaupunkiin Saigoniin/Ho Chi Minhiin, miljoonien moottoripyorien kaupunkiin. Siella saimme ehdottomasti matkan parhaat ruoat, jopa Kapun tilaamat sammakot olivat melkein herkullisia - puhumattakaan chili beefeista, morning glory nuudeleista, katkaravuista, ankkakeitoista ja hedelmista, eika tassa kohtaa sovi olla mainitsematta paikallista ravintoloiden panemaa olutta, 50 c/reilu litran kannu! Hengattiin lahinna kodikkailla backpacker/turisti alueilla, mita nyt kaytiin katsomassa pakolliset keskustanahtavyydet, jotka olivat aika peruskauraa. War remnants museum ja taidemuseo gallerioineen sita vastoin olivat todella mielenkiintoisia ja ajatuksia herattavia ja kertoivat paljon vietnamilaisten suhtautumisesta maahansa ja historiaansa. In alles Saigon oli siisti mesta, liikenne aika kaoottinen, ihmiset elivat kuin sillit purkissa, mutta eipa se nayttanyt heita haittaavan: mummot nukkuivat kaduilla kansituoleissa ja kokonaiset perheet sikin sokin pitkin lattioita jne.. Finns det hjarterum sa finns det stjarterum!
Saigonista jatkoimme junalla Hoi Aniin, vanhaan kauppakaupunkiin, jossa sekoittuvat japanilaiset, eurooppalaiset ja vietnamilaiset vaikutteet. Kaupunki oli tapotaynna raataliliikkeita (toi mieleen lahes jotkut raatalimessut) ja turistiravintoloita. Itse kaupunki oli aika idyllinen mataline taloineen ja kapeine kujineen, mutta aika tylsa ja yli 200 raataliliiketta 75 tuhannen asukkaan kaupungissa menee vakisinkin overiksi. Aidyimme aluksi kuitenkin hieman shoppailemaan ja ikkunaostoksille ja lopuksi lankesimme teettamaan kostyymit: Kapulle cashmere-villainen puku ja Mikaelalle silkkinen mekko. Pukuja odotellessamme suuntasimme vuokrapyorilla muutaman kilometrin paahan rannalle - emme todellakaan olleet kuulleet mistaan ihmeellisista rannoista, joten hammastys oli suuri, kun edessa avautui lahes koko reissun hienoin ranta: turkoosi ihanan viilea meri, valkoista hiekkaa ja palmuja luonnollisina aurinkovarjoina. Meilla oli tietenkin riippumatot ja aamiaispicnic mukana, joten meno oli aika taydellista. Paivan paatteeksi oli aika tehda reissun toistaiseksi ensimmainen lentorahtilahetys...
Hoi Anista koukattiin Hanoin kautta pohjoiseen vuorille. Siella maistettiin pitkasta aikaa raikasta vuoristoilmaa ja nukuttiin kunnon peitoilla - ilman tuulettimia ja kaipailtiin lamminta suihkua, jota ei lupauksista huolimatta saatu! Tukikohtana toimi sootti vuoristokaupunki Sapa, josta ajettiin joka paiva skootterilla patikkaretkille. Maisemat olivat mahtavia ja paikallisten vuoristoheimojen kulttuuri teki todellisen vaikutuksen: hienot perinnepuvut (Mikaela osti yhden), idylliset riisipengerkylat ja ystavalliset ihmiset jattivat sellaisen fiiliksen, etta jonain paivana on palattava paremmalla ajalla...
Sapasta alkoi rankka matka kohti Hong Kongia: juna Hanoihin, siita taksi, minibussi ja viela minimpi bussi seka moottoripyora Kiinan rajalle, sitten kavelya rajan halki (Kapua ei meinattu paastaa maahan, paitsi huolellisten nimikirjoitusnaytteiden jalkeen ja neljan virkailijan sumputuskuulustelun jalkeen), rajalta taksi kaupunkiin, josta bussilla isoon betonihelvetti Nanningiin. Nanningista paasimme parin taksimatkan jalkeen takaisin samalle bussiasemalle jolle olimme saapuneet, koska junat Hong Kongiin olivat taynna. Meilla kavi kuitenkin todella hyva tuuri, etta saimme paikat fancysta yobussista peteineen Hong Kongiin. Taas uudet rajasaadot, jonka jalkeen bussi jatti meidat lentokentalle, josta ihana vapaaehtoisopas (tosiaan: Vietnamissa ja Kiinassa kukaan ei puhu englantia, joten ihana siinakin mielessa) neuvoi oikeaan bussiin ja Hong Kongin keskustaan.
Ensimmaisena iltana Hong Kongissa lahdimme kameraostoksille (puhelinongelmien takia emme saaneet Ilaria kiinni ennekuin seuraavana paivana), mutta houkuttelevien hintojen takaa paljastui sama raaka huijausmeininki kuin niin monessa paikassa muuallakin - emme vain osanneet odottaa sita merkkiliikkeiden ja pilvenpiirtajien keskella: Kapu vilautti korttia hieman liian aikaisin ja sovittuja kameroita ei yhtakkia ollutkaan saatavilla. Parin tunnin riitelyn (koko ajan myyja valehteli pain naamaa) jalkeen jouduttiin suostumaan semi varmaan, mutta kalliimpaan diiliin. Saatiin kuitenkin suurinpiirtein se mita haluttiin, eli canonin eos 550D:t, mutta jalkeenpain kelattuna olisi ehka pitanyt soittaa poliisit ja perua kaupat. No, tulipahan opittua kantapaan kautta asiointi kiinalaiten kanssa, jotka ovat todella tunnekylmia ja epaempaattisia kapitalisteja par excellense. Alkuharmistuksen jalkeen vietettiin rattoisaa aikaa Ilarin ja vaihtarikumppaneiden kanssa lahinna kaupunkia katsellen - tosin lipsahdettiin vahan baarien puolelle...
Hong Kongista jatkoimme Pekingiin, jossa oli tarkoitus viettaa muutama paiva ja kayda lapi pakolliset nahtavyydet: Tiananmen, Kielletty kaupunki ja muuri. Junalipputiskilla tuli suunnitelmiin vahan muutoksia: juna Ulan Batoriin menee kaksi kertaa viikossa perakkaisina paivina, joten piti valita seuraavan paivan juna tai viikko Pekingissa. Talla aikataululla Peking ei mielestamme ollut paikka, missa haluaisimme viikkoa jumittaa, joten visiitti Pekingissa jai kahden vuorokauden mittaiseksi. Kaytiin Tiananmenilla, joka oli ehka tylsin nahtavyys ikina, eika oikeastaan loydetty betoniviidakon keskelta mitaan muutakaan mielenkiintoista, paitsi Art district, jossa asuimme. Ikava kylla emme sielakaan kerenneet kaymaan yhdessakaan lukuisista mielenkiintoisista gallerioista (koska otimme ennen tietoa aikatauluista vahan liian rennosti hostellilla taiteillen).
Lahdimme Pekingista kuitenkin kevein mielin kohti Ulan Batoria, alkoihan ensimmainen Trans-Siberiaetappi ja kotimatkammekin (kaiken seikkailun keskella koti-ikava on hiljalleen ruvennut heraamaan) tavallaan siita. Emme jaaneet Pekingia kaipaamaan, mutta yhdeksi pettymykseksi junaraiteet kulkivat uusia tunneleita pitkin, emmeka nahneet vilaustakaan kuuluisasta muurista, lame! Juna kulki aluksi mahtavien vuoristojen halki, jonka jalkeen hienoinen hiekkapolyn kary paljasti, etta olimme saapuneet Gobin autiomaahan. Rajalla juna karkasi meilta pyoranvaihdon ajaksi (kiskot Kiinassa ovat leveammat), jolloin kittasimme bissea Eurooppaan matkaavien aussien kanssa. Ulan Batorista jatkoimme heti seuraavana paivana ekoretkelle (eli skippasimme Land Roverit ja 90 % retken hinnasta pitaisi menna suoraan perinteisen nomadielaman turvaamiseen maaseudulla) Tereljin kansallispuistoon mongolinomadien huomaan. Siella vietimme 4 paivaa matkustaen jurtasta jurttaan (Mongolialainen teltantapainen erittain viihtyisa asumus) harkakarryilla ja hevosilla ratsastaen. Mikaelahan on kokenut ratsastaja, mutta Kapulle oli aika uusi juttu laukata pitkin Mongolian tasankoja - seuraavana paivana kylla huomasi, ettei paassyt ihan samaan rytmiin pollen kanssa. Mongoliassa hevoset ovat kuitenkin onneksi aika pienia, mika pienensi kynnysta nousta satulaan (joka muuten on aika epamukava kapistus taalla), mutta toisaalta myos aika villeja..
Saapuessamme eraalle jurttatilalle paasimme osallistumaan myos pikkukilien joukkokastraatioon: olimme tuskin kerenneet heittaa kamamme nurkkaan, kun tilan vaki viittoili meidat pihalle ajamaan satapaista lammas/vuohilaumaa aitaukseen, jossa ilmeisesti kaikilta vuoden sisaan syntyneilta karitsoilta ja kileilta leikattiin kivekset pois. Kapun tehtava oli pyydystaa pikkukileja ja toimittaa ne operoitaviksi, kun taas Mikaela hatisteli aikuisia elaimia pysymaan aloillaan aitauksessa. Toimituksen jalkeen nautimme luonnollisesti keitettyja kilinkiveksia (maistuivat ihan keitetylta kananmunalta) vodkan kera - aikamoinen kokemus!
Neljan paivan jalkeen saavuttiin takaisin Ulan Batoriin. Viimeinen paiva Tereljissa oli sateinen ja kylma, tuli jopa rantaa. Muuten paivalampotilat ovat olleet kahdessakymmenessa ja tanaan oli etenkin todella lammin paiva - nautittiin siita kiipeamalla kaupunkia ymparoiville kukkuloille picnicille. Metsat ja kukkulat ovat viela ihan ruskeita ja harmaita, mutta kevat on selvasti nyt kaynnistynyt ja vihertavia laikkuja ja silmuja puissa on siella taalla. Kuulttin myos toiseen suuntaan matkustavilta hollantilaisilta etta Baikal jarvi oli viela puolitoista viikkoa sitten puolen metrin jaassa, mutta toivottavasti Siperiankin kevat on jo yhta hyvassa vauhdissa kuin taalla. Huomenna jatkamme matkaa kohti Irkutskia, mutta venalaiset rajamuodollisuudet vahan hirvittavat, koska olemme kuulleet niiden kestavan kyseisella raja-asemalla jopa 12 tuntia. Mongoliassa on ollut kaikin puolin mahtavaa, mutta jai myos sellainen fiilis, etta olisi joskus hauska nahda maa kesalla kun kaikki on vihreaa...
Paljon terveisia kaikille, meilla on jo tosi kova ikava kotiin - enaa muutama viikko ja reilu 6000 kilometria niin nahdaan!
Mekong Deltasta suuntasimme Etela-Vietnamin entiseen paakaupunkiin Saigoniin/Ho Chi Minhiin, miljoonien moottoripyorien kaupunkiin. Siella saimme ehdottomasti matkan parhaat ruoat, jopa Kapun tilaamat sammakot olivat melkein herkullisia - puhumattakaan chili beefeista, morning glory nuudeleista, katkaravuista, ankkakeitoista ja hedelmista, eika tassa kohtaa sovi olla mainitsematta paikallista ravintoloiden panemaa olutta, 50 c/reilu litran kannu! Hengattiin lahinna kodikkailla backpacker/turisti alueilla, mita nyt kaytiin katsomassa pakolliset keskustanahtavyydet, jotka olivat aika peruskauraa. War remnants museum ja taidemuseo gallerioineen sita vastoin olivat todella mielenkiintoisia ja ajatuksia herattavia ja kertoivat paljon vietnamilaisten suhtautumisesta maahansa ja historiaansa. In alles Saigon oli siisti mesta, liikenne aika kaoottinen, ihmiset elivat kuin sillit purkissa, mutta eipa se nayttanyt heita haittaavan: mummot nukkuivat kaduilla kansituoleissa ja kokonaiset perheet sikin sokin pitkin lattioita jne.. Finns det hjarterum sa finns det stjarterum!
Saigonista jatkoimme junalla Hoi Aniin, vanhaan kauppakaupunkiin, jossa sekoittuvat japanilaiset, eurooppalaiset ja vietnamilaiset vaikutteet. Kaupunki oli tapotaynna raataliliikkeita (toi mieleen lahes jotkut raatalimessut) ja turistiravintoloita. Itse kaupunki oli aika idyllinen mataline taloineen ja kapeine kujineen, mutta aika tylsa ja yli 200 raataliliiketta 75 tuhannen asukkaan kaupungissa menee vakisinkin overiksi. Aidyimme aluksi kuitenkin hieman shoppailemaan ja ikkunaostoksille ja lopuksi lankesimme teettamaan kostyymit: Kapulle cashmere-villainen puku ja Mikaelalle silkkinen mekko. Pukuja odotellessamme suuntasimme vuokrapyorilla muutaman kilometrin paahan rannalle - emme todellakaan olleet kuulleet mistaan ihmeellisista rannoista, joten hammastys oli suuri, kun edessa avautui lahes koko reissun hienoin ranta: turkoosi ihanan viilea meri, valkoista hiekkaa ja palmuja luonnollisina aurinkovarjoina. Meilla oli tietenkin riippumatot ja aamiaispicnic mukana, joten meno oli aika taydellista. Paivan paatteeksi oli aika tehda reissun toistaiseksi ensimmainen lentorahtilahetys...
Hoi Anista koukattiin Hanoin kautta pohjoiseen vuorille. Siella maistettiin pitkasta aikaa raikasta vuoristoilmaa ja nukuttiin kunnon peitoilla - ilman tuulettimia ja kaipailtiin lamminta suihkua, jota ei lupauksista huolimatta saatu! Tukikohtana toimi sootti vuoristokaupunki Sapa, josta ajettiin joka paiva skootterilla patikkaretkille. Maisemat olivat mahtavia ja paikallisten vuoristoheimojen kulttuuri teki todellisen vaikutuksen: hienot perinnepuvut (Mikaela osti yhden), idylliset riisipengerkylat ja ystavalliset ihmiset jattivat sellaisen fiiliksen, etta jonain paivana on palattava paremmalla ajalla...
Sapasta alkoi rankka matka kohti Hong Kongia: juna Hanoihin, siita taksi, minibussi ja viela minimpi bussi seka moottoripyora Kiinan rajalle, sitten kavelya rajan halki (Kapua ei meinattu paastaa maahan, paitsi huolellisten nimikirjoitusnaytteiden jalkeen ja neljan virkailijan sumputuskuulustelun jalkeen), rajalta taksi kaupunkiin, josta bussilla isoon betonihelvetti Nanningiin. Nanningista paasimme parin taksimatkan jalkeen takaisin samalle bussiasemalle jolle olimme saapuneet, koska junat Hong Kongiin olivat taynna. Meilla kavi kuitenkin todella hyva tuuri, etta saimme paikat fancysta yobussista peteineen Hong Kongiin. Taas uudet rajasaadot, jonka jalkeen bussi jatti meidat lentokentalle, josta ihana vapaaehtoisopas (tosiaan: Vietnamissa ja Kiinassa kukaan ei puhu englantia, joten ihana siinakin mielessa) neuvoi oikeaan bussiin ja Hong Kongin keskustaan.
Ensimmaisena iltana Hong Kongissa lahdimme kameraostoksille (puhelinongelmien takia emme saaneet Ilaria kiinni ennekuin seuraavana paivana), mutta houkuttelevien hintojen takaa paljastui sama raaka huijausmeininki kuin niin monessa paikassa muuallakin - emme vain osanneet odottaa sita merkkiliikkeiden ja pilvenpiirtajien keskella: Kapu vilautti korttia hieman liian aikaisin ja sovittuja kameroita ei yhtakkia ollutkaan saatavilla. Parin tunnin riitelyn (koko ajan myyja valehteli pain naamaa) jalkeen jouduttiin suostumaan semi varmaan, mutta kalliimpaan diiliin. Saatiin kuitenkin suurinpiirtein se mita haluttiin, eli canonin eos 550D:t, mutta jalkeenpain kelattuna olisi ehka pitanyt soittaa poliisit ja perua kaupat. No, tulipahan opittua kantapaan kautta asiointi kiinalaiten kanssa, jotka ovat todella tunnekylmia ja epaempaattisia kapitalisteja par excellense. Alkuharmistuksen jalkeen vietettiin rattoisaa aikaa Ilarin ja vaihtarikumppaneiden kanssa lahinna kaupunkia katsellen - tosin lipsahdettiin vahan baarien puolelle...
Hong Kongista jatkoimme Pekingiin, jossa oli tarkoitus viettaa muutama paiva ja kayda lapi pakolliset nahtavyydet: Tiananmen, Kielletty kaupunki ja muuri. Junalipputiskilla tuli suunnitelmiin vahan muutoksia: juna Ulan Batoriin menee kaksi kertaa viikossa perakkaisina paivina, joten piti valita seuraavan paivan juna tai viikko Pekingissa. Talla aikataululla Peking ei mielestamme ollut paikka, missa haluaisimme viikkoa jumittaa, joten visiitti Pekingissa jai kahden vuorokauden mittaiseksi. Kaytiin Tiananmenilla, joka oli ehka tylsin nahtavyys ikina, eika oikeastaan loydetty betoniviidakon keskelta mitaan muutakaan mielenkiintoista, paitsi Art district, jossa asuimme. Ikava kylla emme sielakaan kerenneet kaymaan yhdessakaan lukuisista mielenkiintoisista gallerioista (koska otimme ennen tietoa aikatauluista vahan liian rennosti hostellilla taiteillen).
Lahdimme Pekingista kuitenkin kevein mielin kohti Ulan Batoria, alkoihan ensimmainen Trans-Siberiaetappi ja kotimatkammekin (kaiken seikkailun keskella koti-ikava on hiljalleen ruvennut heraamaan) tavallaan siita. Emme jaaneet Pekingia kaipaamaan, mutta yhdeksi pettymykseksi junaraiteet kulkivat uusia tunneleita pitkin, emmeka nahneet vilaustakaan kuuluisasta muurista, lame! Juna kulki aluksi mahtavien vuoristojen halki, jonka jalkeen hienoinen hiekkapolyn kary paljasti, etta olimme saapuneet Gobin autiomaahan. Rajalla juna karkasi meilta pyoranvaihdon ajaksi (kiskot Kiinassa ovat leveammat), jolloin kittasimme bissea Eurooppaan matkaavien aussien kanssa. Ulan Batorista jatkoimme heti seuraavana paivana ekoretkelle (eli skippasimme Land Roverit ja 90 % retken hinnasta pitaisi menna suoraan perinteisen nomadielaman turvaamiseen maaseudulla) Tereljin kansallispuistoon mongolinomadien huomaan. Siella vietimme 4 paivaa matkustaen jurtasta jurttaan (Mongolialainen teltantapainen erittain viihtyisa asumus) harkakarryilla ja hevosilla ratsastaen. Mikaelahan on kokenut ratsastaja, mutta Kapulle oli aika uusi juttu laukata pitkin Mongolian tasankoja - seuraavana paivana kylla huomasi, ettei paassyt ihan samaan rytmiin pollen kanssa. Mongoliassa hevoset ovat kuitenkin onneksi aika pienia, mika pienensi kynnysta nousta satulaan (joka muuten on aika epamukava kapistus taalla), mutta toisaalta myos aika villeja..
Saapuessamme eraalle jurttatilalle paasimme osallistumaan myos pikkukilien joukkokastraatioon: olimme tuskin kerenneet heittaa kamamme nurkkaan, kun tilan vaki viittoili meidat pihalle ajamaan satapaista lammas/vuohilaumaa aitaukseen, jossa ilmeisesti kaikilta vuoden sisaan syntyneilta karitsoilta ja kileilta leikattiin kivekset pois. Kapun tehtava oli pyydystaa pikkukileja ja toimittaa ne operoitaviksi, kun taas Mikaela hatisteli aikuisia elaimia pysymaan aloillaan aitauksessa. Toimituksen jalkeen nautimme luonnollisesti keitettyja kilinkiveksia (maistuivat ihan keitetylta kananmunalta) vodkan kera - aikamoinen kokemus!
Neljan paivan jalkeen saavuttiin takaisin Ulan Batoriin. Viimeinen paiva Tereljissa oli sateinen ja kylma, tuli jopa rantaa. Muuten paivalampotilat ovat olleet kahdessakymmenessa ja tanaan oli etenkin todella lammin paiva - nautittiin siita kiipeamalla kaupunkia ymparoiville kukkuloille picnicille. Metsat ja kukkulat ovat viela ihan ruskeita ja harmaita, mutta kevat on selvasti nyt kaynnistynyt ja vihertavia laikkuja ja silmuja puissa on siella taalla. Kuulttin myos toiseen suuntaan matkustavilta hollantilaisilta etta Baikal jarvi oli viela puolitoista viikkoa sitten puolen metrin jaassa, mutta toivottavasti Siperiankin kevat on jo yhta hyvassa vauhdissa kuin taalla. Huomenna jatkamme matkaa kohti Irkutskia, mutta venalaiset rajamuodollisuudet vahan hirvittavat, koska olemme kuulleet niiden kestavan kyseisella raja-asemalla jopa 12 tuntia. Mongoliassa on ollut kaikin puolin mahtavaa, mutta jai myos sellainen fiilis, etta olisi joskus hauska nahda maa kesalla kun kaikki on vihreaa...
Paljon terveisia kaikille, meilla on jo tosi kova ikava kotiin - enaa muutama viikko ja reilu 6000 kilometria niin nahdaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
