Jakarta-Labuan-Carita

Loooong story short: Lahettiin sunnuntaina 5.20 bussilla helsinki-vantaalle, kahviteltiin siella mikaelan vanhempien kanssa ja marssittiin koneeseen. Pienet pykimiset Heathrowlla ja sit Abu Dhabiin. Abu Dhabi ja Jakarta lennot lennettiin Etihadilla, joka oli kyl ihan helmi: pitkista lennoista tuli siedettavia kohtuuhyvan ruuan, vapaan viinitarjoilun ja henkilokohtasen leffavalikoiman myota. Ainoo ongelma oli tietysti, ettei koneessa vaan pysty nukkumaan. Mieleenpainuvin kokemus lennoilta oli Abu Dhabin aika sairas meininki: keskella yota kilometrikaupalla merkkikoru, -laukku, -vaate, -taxfreekauppoja jotka oli kaikki vielapa auki (ilman asiakkaita).

Saavuttiin sit jakartaan maanantaina paikallista aikaa vahan ennen kahta. Kasvihuonemainen ilmasto loi heti vasten kasvoja ja armoton hikoilu alkoi..toivottavasti kroppa tottuu tahan ilmastoon kohta. Kuumoilttin vahan, et mitenkahan kaoottinen meininki lentokentalla on, mut kaikki sujui kuin rasvattu> haettiin viisumit, bagit tuli heti ja sit lahettiin saataa kyytii. Ainoo ongelma oli vaan, et ei oltu loydetty mistaan etukateispalikkaohjeita caritaan, vaan laskettiin lahinna jonkun turisti-infon varaan (jota ei tietenkaan ollu). Lentokenttataxit taas pyys palveluista yllattaen aika kovaa hintaa, mut kahen melkeen valvotun vuorokauden jalkeen ei jaksanut lahtee tinkii mitaan tavallista taksia, vaan otettiin melko kallis ilmastoitu kaupunkimaasturi johonki tienposkeen, josta kuski autto meijat labuaniin (lansi-jaavan suurin rannikkokaupunki) vievaan bussiin. Siita matka jatkui paikallisten keikkavideoiden hypnoottisessa tahdissa ja micaela nukahti aika pian. Ite yrittelin pysya hereilla ja fiilistelin horisontissa siintavia tulivuoria.

Eipa menny aikaakaan, kun dosan rahastaja toi mulle puhelimen ja sano et mulle on puhelu(?). Joku aija oli toisessa paassa jo myymassa majotusta labuanista ja matkaa krakataulle, hopisin jotain maybe later puhelimeen ja annoin sen takas. Tunnin paasta sama ukko tulee bussiin jauhaa kaikenlasita tarjousta (joku ois ehka tajunnu, et apinaa yritetaan pumpata ja pahasti, mut ehkapa univelkojen, armottoman ukkosmyrskyn ja pimeyden takia paatettiin lahtee ainaki yheks yoks ukon hotelliin.) Mikaela oli tosin kokoajan skeptisempi ku meika (ja oli loppujen lopuksi oikeessa!).

Saavuttiin Labuaniin josta skoottereilla hotellille ankeeseen huoneeseen rankassa sateessa, gubbe esitteli meille huoneen jonka ovelta spotattiin heti muutama torakka. Gubbe jatkoi tulivuorimatkan ja island tourinsa myymista huoneen kuistilla kyllastymiseen asti: "I just want to give you information, you decide, you decide, i just give you information". Lopulta saatiin babysitteri kaannytettya (vaikka mieluiten se olis varmaan tullu meidan valiin nukkumaan) sen jalkeen ku oli vakuuteltu moneen kertaan etta kerrotaan huomenna "what we decide". (Fast innerst inne hade vi redan bestamt att vi lahtee fiseen sa fort som mojligt nasta dag). Herattiin seuravaana aamuna 16 tunnin younien jalkeen. Eipa aikaakaan kun hotellinomistaja kiikuttaa meille lisalaskun scheck-out ajan ylittamisesta ja perassa nuudeliaamiaisen (ja yrittaa saada meit taas jolleki sen saarelle ja mita kaikkee).

Napattiin heti hotellin edesta skootterikyydit ja kaytiin turhaan kaupungin bussiasemalla josta ei menny busseja Caritaan. Niinpa jatkettiin samalla kyydilla perille asti Krakataun siintaessa merella. Caritassa saatiin nopeasti ja vaivattomasti, suht halvallakin (naa suostu jopa tinkimaan), kiva hotellihuone. Eilen tavattiin joku indonesialainen Radissonin hotellivirkailija joka puhu hyvaa englantia. Kavi ilmi, etta miekkosen hotellissa oli vieraillu paljon suomalaisia nokian tyontekijoita, jotka olivat myos opettaneet muutaman sanan suomea ja tutustuttaneet miehen salmariin. Kerroimme, etta meilla sattuu olemaan turkin pippureita mukana, jolloin mies kutsui meidat valittomasti salmarikesteihin illalla (hanella oli sopivasti pullo absolutia). Niinpa vetimme illan Radissonin tyontekijoiden firmabileissa merenrantabungalowissa karaokea kuunnellessa ja salmaria sippaillessa. Laulettiin muutaman rohkasuryypyn jalkeen Bon Jovin Livin on a Prayer. Juhlien jalkeen kaytiin viela vetamassa loistavat Nasi Gorengit!

Yo oli helvetin kostea (tuli vetta aika tavalla taas, sadekausi viel paalla..) ja kuuma ja koska tie on lahella, pitivat erilaiset moottoriajoneuvot huolen saannollisista heratyksista (tuntu ku rekat olis tullu seinan lapi huoneeseen). Aamulla herattiin kun Dedi (mies jolta kyselimme eilen Krakatau matkasta) koputteli ovellemme. Sovittiin reissujarjestelyt huomiseks (AIDEILLE: meininki vaikuttaa ihan turvalliselta: on pelastusliivit, kapu kavi checkaa veneen joka oli hyvan nakonen lasikuitupurkki kahella moottorilla, eika pikkutulivuori anak krakataukaan oo purkautumassa), eli huomenna aamulla kaheksalta kohti krakatauta.

Tanaan tuntuu vihdoinki silta, et ollaan paasty ihan hyvin meininkeihin, ollaan jo melkein ku kotonamme :). Ollaan opeteltu skidisti indonesiaa ja yleisesti ottaen ihmiset on tosi ystavallisia ja aika uteliaitakin meita kohtaan. Tas Caritassa ei oo mitaan ihmeellisia beacheja ja vesikin naytaa semi sameelta johtuen varmaan useista laskevista joista. Krakataulla pitais olla kirkasta ja paasta snorklaamaan. Ja huomenna kapu saa kadestaan pois ton kantositeen, mut kyllahan se aika jumissa on, mut jos vois vahan polskia, ni sehan ois kiva. Hintataso on asumisen ja ruoan kanssa kohdallaan, mutta esimerkiksi bisse maksaa maltaita (muslimimaa) ja liikkumisessa hairahtuu helposti vahan kalliimpaan, ku paikalliset yrittaa tietenki myyda mahdollisimman kallista aina..myos krakatauretki on aika kallis, mut sen jalkeen kiristellaan lompakonnyoreja.

PS. de har vari smott svort att anpassa sig till detta, att varje gong vi skall skota ett arende so ar det kapu som blir tilltalad: "Hey Mr..." Den feministiska krankningen kompenseras forstos lite av att alla tycker ja e so himla vacker :) Och det har med rosket, man blir lite hopplos, har lust att forklara ot dessa manskor att djungeln ej ar ratt plats for rosk. De djungliga kullarna som hojer sig bakom vagen vid hotellet ser spannande ut, man blir sodar nyfiken men vagar inte mer an titta in.. Vi drommer ocksa konstiga drommar varje natt, undrar om det beror pa hettan, malariamedcen eller separationsangest, men det ar valdsamma och otacka drommar man har har.