Takaisin pohjoiselle pallonpuoliskolle

Taman kertainen tarina alkaa lahdosta danau tobalta viime tiistaina. Antauduimme viimeisen kerran sumatran hermojaraastavaan maantieviidakkoon. Arktisen (busseissa huudatetaan ilmastointia todella lujaa, eraalla matkalla ihmiset rupesivat esimerkiksi tunkemaan sanomalehtea ja muovipusseja tukkiakseen puhalluksen) yollisen matkan jalkeen saavuimme Dumaihin (jossa jo toistamiseen nukuttiin rahjaisen bussifirman "officen" lattialla). Kielimuurin takia seurasi pienia kuumotuksia, koska bussifirman tyypit halusivat jarjestaa lauttamatkan Melakaan Malesian puolelle. Matka oli aika paljon kalliimpi mita oltiin aluksi katottu ja lisaksi passimme lahtivat muutamaksi tunniksi tuntemattomaan osoitteeseen. Onneksi paikalle ilmaantui pian kuitenkin englantia hyvin puhuva nainen, joten saatiin selvitettya tilanne. Niinpa matka jatkui Melakan kautta Singaporeen.

Saapuminen Malesiaan tuntui paluulta "sivistyksen" pariin: koko infrastruktuuri oli kuin mista tahansa Euroopasta McDonaldseineen, puistoineen ja ehjine siisteine katuineen. Toinen suuri ero oli, etta kaiken maailman hustlerit, joita Indonesia oli taynna, loistivat yhtakkia poissaolollaan. Vaikka Melaka vaikutti todella siistilta paikalta, istuimme kuitenkin jo muutaman Singaporen bussissa.

HUOM! Yhdessa kirjoitettaessa kaymme jatkuvaa kadenvaantoa kielesta, joten tasapuolisuuden nimissa vaihdamme ruotsiin (lukijat alkoot pahastuko mahdollisesta sillisalaattimaisuudesta, vaan nauttikaa kielikurssista :)

De malesiska bussarna ar helt otroliga! Bankarna ar king size fatoljer (laiskanlinnoja) med massagefunktion, fotstod och justerbar (saadettava) air conditioning! Sa ni kan tanka er hur skont de var att bussresa har efter Sumatra. Till och med vagarna var raka och slata. Apropa detta de indonesiska karaokebussarna: I bussarna spelar man sa sketsiga karaoke musavideon, de ar svart att saga ifall musikvideona bara e gjorda pa allvar och super daliga eller handlar det om nan slags ubertwisted humor. De e ocksa konstigt och roligt nar alla fran busschaufforen till ungdomar, man och kvinnor lyssnar pa samma sirapiga softis musik (rakkausballadeja joissa idolspoppi kohtaa iskelman). Bussarna i indonesien var busschaufforernas rike, de bestamde musiken, volymen, nar lamporna slacktes och alla de jatte konstiga stopparna.

SINGAPORE

Aluksi on pakko hyodyntaa Korkkulan Vesalta kuulemaani suomen kielen "kuri"-sanan etymologista analyysia: kurilla on aikaisemmin ymmarretty aidattua kujaa, jota pitkin karja ajettiin paivan paatteeksi takaisin aitaukseen - siis ohjattiin haluttuun paamaaraan. Singaporessa kuri nain ymmarrettyna tulee erikoisen havainnollisesti nakyvaksi: joka puolella on aidattuja/kaistoitettuja reitteja ja parhaimmillaan ymparilla sijaitsevista kaijuttimista kuuluu mekaaninen paimentava naisaani "do not cross the yellow line" tms.. Myos erilaisia varoittavia/kaskevia kyltteja ja merkkeja on kaikkialla - samoin vapaalla numikkoalueella lukee jokseenkin seuraavasti "property of the state, for recreational use only, exercise with caution and follow the rules". Toisaalta sakotkin ovat suhteettoman kuuloisia, esimerkiksi metrossa sauhuttelu ja pyoralla-ajo jalkakaytavalla maksavat 1000s$, syominen tai juominen metrossa (koskee myos laiturialuetta) 500s$. Myos aina niin hilpea death for drug traffickers under singaporean law tervehtii maahantulokorteissa, joita kannetaan mukana maasta lahtemiseen asti (koskee tosin myos malesiaa ja indonesiaa). Tuntuu myos oudolta, etta kaikkialla toitotetaan valvontakameroiden ja lain valvovaa silmaa - ei kuulosta kovin humaanilta ja suvaitsevaiselta meiningilta, mutta eipa kaduilla kovin paljon vaihtoehtoista meininkiakaan nay (skeittareille oli kuitenkin varattu ilmeisesti yksi laillinen kurbi-rappus-setti keskustasta ja eraan kauppakeskuksen ylimmasta kerrkoksesta loytyi myos graffitikulttuuria: tilattu teos, jossa oli kauppakeskuksen nimi kiltein vaaleanpunaisin kirjaimin. Teos toi mieleen Disneyn.), vaan tuntuu, etta kaikilla on kokoajan selkea, samat reunaehdot tayttava, paamaara, jota kohti kuljetaan hyvassa kurissa...

Singapore far en andfadd, de e som staden skulle smitta av sin hets och produktivitet pa en. Under de 3 dagarna i staten, gick vi fotterna av oss. Vandrade fran morgon till kvall. Under den sista dagen skulle vi halla en vilodag, bara chilla och dricka kaffe, men hittade oss sjalva bland kolossala shoppingcenter som var och en rymde nagra Stockmann. Singapore ar ocksa artficialitet par excellence, en fullt airconditioned oas mitt i tropiken. Det ar OCD-staten #1, allt ar putsat och polerat, men till den grad att man blir skeptisk, borjar tvivla over aktheten av denna kuri, vart har de sopat bort allt smuts, spurgun, hemlosa, rebelliska ungdomar...? Det som nog var en lattnad i jamforelse med Indonesien var roskisarna, man kande sig alltid lite skyldig nar man smaskamset slangde skrap i Indonesien, for man visste att slutpunkten var havet, djungeln eller ozonlagret (esimerkiksi laivalla ylakannelta lensi tasaisin valiajoin roskaa mereen, ja yhta-akkia kapu ihmetteli, kun muovipullo hyppi leipia meren pinnalla. Tarkemmin katsottuna se olikin lentokala, mutta aika kuvaavaa luulla sita pulloksi. Tuntuu, etta muovi on varsinainen kehitysmaiden pandoran lipas: massoittain paskaa, eika ihmiset tunnu ymmartavan sen hajoamisaikoja tai kierrattamismahdollisuuksia, vaan yks paketti heitetaan luontoon ja seuraava jo tilalle.) Det ar synd for att man kanner sig sa maktlos infor det har miljoproblemet, fast man skulle vilja resa ekologiskt ar mojligheterna for det begransade pa manga satt. Till exempel kan vi ej bestamma va busskusken stoppar i sin motor och om vi inte vill ligga i magsjuka i 3 manader e vi tvungna att kopa vatten pa flaska. Daremot ar vi inte tvungna att tvatta vara fotter med flaskvatten, som ocksa har hant!

Back to Singapore: Singaporen luontaispiirre tuntui olevan keinotekoisuus: tottakai kaupungit ovat ihmisen aikaansaannoksia, mutta Singaporesta voi loytaa muun muassa "imported beaches" ja kaupungin ykkosbaarialue Clarke Quay on kuin suuri teemapuisto, mutta kuitenkin pinnan alla kaikki on ihan samaa. Vaihtoehdottomuus leimaa muutenkin kaupunkia. Myos kaikki urheilualueet ovat aidattuja ja varta vasten kyseiseen tarkoitukseen tehtyja ja siten, ettei sinne vahingossa osu. Kansalaisten omaehtoisia paikkoja ei ainakaan meidan silmiimme osunut. I Singapore har det urbana livet inte utvecklats i lugn och ro, naturligt, utan allt skapas fardigt fran hogre instanser, istallet for enskilda manniskor. Man ser liksom int enskilda manniskors drommar i olika stadsdelar, kafeer, barer etc.. utan konceptet finns fardigt for allt. Int e de plats for att uppfostra barn heller, nar allt snurrar runt shopping och presterande. Vi besokte ocksa Singapore art museum, dar vaggarna dock sken av tomhet, Singapore har enligt lonely planet utmarkts av konstnarlig torftighet... borjade fundera ifall det ens ar mojligt for kreativiteten att floda i ett samhalle som snurrar runt att gora pengar och prestera, dar djurisk frihet och galenskap ar forbjudet.

Nagon djurisk vildhet hittade vi som tur i Singapore, men djurisk frihet gar tyvar ej att finna har...
Mutta kaikesta huolimatta Singapore oli mielenkiintoinen kokemus ja elaintarha oli aikamoinen elamys. Vastoin muuta kaupunkia, niin luonnoton kuin elaintarha onkin, oli siita saatu viihtyisa ja luonnonmukaisen oloinen. Tuntui ettei kaynnin jalkeen ole enaa muita elaintarhoja, sinne oli pakattu kaikki yksisarvista, lohikaarmetta ja Afrikan norsua lukuunottamatta. Yksittaisista elaintyypeista apinakokoelma oli vaikuttavin. Toisaalta jattilaiskilpikonnat ja kirahvit olivat luonnossa(!) aikamoinen elamys - mitakohan evoluutio on taas ajatellut? Mikaela paasi vihdoin nakemaan mangusteja livena. Mutta on siina tiettya haikeutta, kun joka puolella on valistuskyltteja sukupuuttoon kuolevista lajeista, jotka samalla kayskentelevat rauhattomasti edessa olevalla, niille aina liian pienella, alueella. Etenkin jaakarhua ja valkoisia tiikereita (ja muita kissaelaimia) kavi saaliksi.

Matka Singaporesta Kuala Lumpuriin taittui silmankantamattomiin jatkuvien palmu(oljy)viljelmien halki (niin, ei kai tata malesian loistoa tyhjasta ole rakennettu...missa ovat sademetsat?). Saavuttin myohaan eilen illalla hostelliin China Towniin. Ilta meni kattoterassilla valioliigaa ja kuuta katsellen. Mikaela tosin katseli enemman hostellinpitajan lemmikkiapina Jojoa kuin futista. Tuli aika pitka patka, toivottavasti joku jakso lukea tanne asti...

P.S. Sori heke ja Tom ku heratettiin, mutta kiitoksia tiedoista. Ei kuitenkaan ostettu kameraa, hinnat oli aika korkeet eli katotaan varmaan sitten Hong Kongista.

Parjailkaa!